Virolainen kirja 500. Reliikkejä
Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 500 vuotta ensimmäisen vironkielisen kirjan ilmestymisestä, ja juhlan kunniaksi vietetään virolaisen kirjan vuotta . Nigulisten museon näyttelyssä esitellään virolaisen kirjan historian harvinaisimpia reliikkejä ja luodaan katsaus kirjakielen ja julkaisujen kehitykseen 1500-luvulta 1800-luvulle.
Näyttely vetää yhteen virolaisen kirjakulttuurin ja painetun sanan historian sen alusta aina kansalliseen heräämisen saakka – kuvaannollisesti Kullamaan kirkkoteksteistä Kalevipoegiin, virsikirjasta laulujuhliin, aapisesta akatemiaan. Harvinaisten kirjojen ja merkkiteosten kautta näyttelyssä kerrotaan tarina virolaisten sivistämisestä ja kulttuurikansaksi tulemisesta: miten opiskeltiin jumalansanaa, opittiin laulamaan ja lukemaan, alettiin kirjoittaa ja runoilla ja kehityttiin sivistyneeksi ja vapaaksi kansaksi. Ensimmäiset tiedot vironkielisestä kirjasta ovat peräisin vuodelta 1525. Vanhimmat säilyneet vironkielisen tekstin fragmentit ovat vuodelta 1535. Reformaatio tasoitti tietä kansankieliselle kirjalle ja sivistykselle, ja ensimmäisinä vuosisatoina virolaiset kirjat olivat hengellisiä käännösteoksia. Hando Runnelin runonsäkeissä sanotaan osuvasti: ”Kirjoitus alkaa kirkosta, kansa alkaa kirjasta”.
Näyttelyn symbolina on aapiskukko, joka alun perin seikkaili reliikkiastiassa Wittenbergin linnankirkossa. Aapiseen se päätyi Lucas Cranach vanhemman kaiverruksen kautta. Painetun sanan reliikkien näyttely alkaa ensimmäisistä käsin kirjoitetusta vironkielisistä teksteistä ja Wittenbergissä painetusta Wanradtin ja Koellin katekismuksesta. Vironkielisten harvinaisuuksien rinnalla on esillä Martti Lutherin ja Philip Melanchthonin kirjeitä Tallinnan raadille, vanhimpia Virossa säilyneitä kehtopainatteita sekä Nigulisten kirkon muinaisen kirjaston harvinaisuuksia. Kirkonkirjoja, oppikirjoja, kronikoita ja kielioppeja, tarinoita ja opetuksia – tärkeimpiä tekstejä ja kirjoja, jotka ovat sivistäneet ja muokanneet Viron kansaa – on kerätty Tallinnan, Tarton ja Riian kirjastoista ja museoista. Näyttelyä elävöittävät taideteokset.
Näyttely muuttuu ja reliikit vaihtuvat
Koska harvinaisimmat käsikirjoitukset ja julkaisut voivat olla esillä vain lyhyen aikaa, näyttelyn kuluessa osa esineistöstä vaihdetaan. Myös temaattiset painotukset muuttuvat.
- Painetun sanan alku (24. huhtikuuta ‒ 25. toukokuuta)
- Laulu ja runo (27. toukokuuta ‒ 3. elokuuta)
- Sivistyksen valo (5. elokuuta ‒ 28. syyskuuta)
- Vapaus ja herääminen (30. syyskuuta ‒ 26. lokakuuta)
Virolaisiin kirjoihin kätkeytyy kahden kirjakielemme tarina, joka sai alkunsa ennen kaikkea saksalaisen papiston toiminnasta. 1600-luvun lopulla luotiin perusta virolaisten laajemmalle lukutaidolle. Forseliuksen aapinen, jonka kukonkuva oli monille lapsille ensi kosketus kirjankuvitukseen, auttoi kohentamaan kirjoitustaitoa ja helpotti lukemaan oppimista. Vuonna 1686 painettiin Riiassa tartonkielinen Wastne Testament. Virolaisten kuvaaminen kansana alkoi kronikoista. Kiinnostus alkuperäiskansan menneisyyteen ja kansanperinteeseen kasvoi romantismin aikakaudella, ja sen jälkeen valistusaatteet nostivat esiin kysymyksen vapaudesta. Tartossa 1802 uudelleen avatussa yliopistossa kielen ja historian tutkimus sai akateemisen ulottuvuuden, jota puolestaan vauhditti 1838 perustettu Viron oppineiden seura. Virolaisten keskuudesta nousi useita oppineita, lehdet levittivät tietoa ja yhdistivät kansaa, ja laajemmalle levisi pohjoisvirolainen kirjakieli.
Myös Nigulisten kirkolla on sijansa virolaisen kirjan historiassa. Jo 1400-luvun jälkipuoliskolla kirkolla oli kirjasto, joka sai ensimmäiset painetut kirjansa vuonna 1470. Pastori Lambertus Kemmerling kokosi 1500-luvun alussa ensimmäiset Tallinnan päivyrit, ja suuren Pohjan sodan aikana kaupungissa aloitti toimintansa historiankirjoittaja Christian Kelch. Tallinnan ja Viron vanhin yleinen kirjasto aloitti toimintansa 1552 Olevisten kirkon yhteydessä, ja sata vuotta myöhemmin siihen yhdistettiin Nigulisten kirjasto. Pastori Nicolaus Spechtin kirjaperintöä 1600-luvulta säilytetään Tallinnan yliopiston akateemisessa kirjastossa.
Oheisohjelma
Näyttelyä säestää monipuolinen oheisohjelma, joka käsittää seminaarimuotoisen luentosarjan, painotaiteen työpajoja, kirjallisuuden teemailtoja ja konsertteja. Näyttelyn museotunneilla koululaisille esitellään kirjan historiaa ja integroidaan historiaa, taideopetusta sekä viron kielen ja virolaisen kirjallisuuden opetusta.
Näyttelyn yksi osa on kuoriin tehty opetusnurkka, jossa pienemmät ja isommat kävijät voivat leikin kautta tutkia, millainen on ollut virolaisten yhteys kirjaan, tutustua aapisiin ja viron kielen kirjoitusasuun eri aikoina sekä itsekin kirjoittaa ja lukea.
Tiimi
Kuraattorit: Aivar Põldvee (Tallinnan yliopisto), Lea Kõiv (Tallinnan kaupunginarkisto), Tiiu Reimo
Näyttelyarkkitehti: Tiit Jürna
Graafinen suunnittelu: Asko Künnap
Lastenalueen suunnittelija: Mae Kivilo
Tekninen johtaja: Andres Amos
Opetusohjelmat: Keidi Kaitsa-Pihlamägi
Koordinaattori: Annika Teras
Näyttelyn työryhmä: Merike Kurisoo, Tarmo Saaret, Renita Raudsepp, Tõnis Medri, Villu Plink, Kaarel Eelma, Klaire Kolmann, Marju Kubre, Richard Adang, Külli Kõiv, Kadi Raudalainen
Lisätietoja kirjavuodesta ja ohjelmasta: https://raamatuaasta.ee/et
